Lapinporokoira
Lapinporokoira on keskikokoinen kotimainen paimenkoira, joka on kehittynyt poroa paimentaneista koirista. Edelleen rotua käytetään alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, mutta suurimmaksi osaksi se toimii seura- ja harrastuskoirana . Rotu on maailmanlaajuisesti erittäin harvinainen ja sitä esiintyy lähinnä Suomessa ja Ruotsissa, sekä jonkin verran Norjassa ja Tanskassa. Myös muutamiin Euroopaan maihin ja Amerikkaan on viety joitakin yksilöitä. Rotu on liikunnallinen ja soveltuu moniin harrastuksiin hyvin. Lapinporokoirat ovat usein pitkäikäisiä ja rotu onkin varsin terve. Perinnölliset silmäsairaudet ovat rodun yleisin terveysongelma.
Ihmisten kanssa lapinporokoira on sosiaalinen tai pidättyväinen, joillain yksilöillä on myös vartioimisviettiä. Toisten koirien kanssa lapinporokoira saattaa olla dominoiva ja laumassa se saattaakin aiheuttaa hankaluuksia. Lapinporokoiralla saattaa olla tarve puolustaa omaa ihmistään ja/tai reviiriään. Tämä johtaa helposti hihnassa rähjäämiseen vastaan tuleville koirille, jos asiaan ei kiinnitetä riittävästi huomiota pennusta asti. Rodulla on melko usein saalisviettiä ja se helposti kiinnostuu liikkuvista eläimistä. Joillain yksilöillä esiintyy myös riistaviettiä. Tämä saattaa vaikeuttaa rodun vapaana pitämistä, joten rotu vaatii huolellisen tapakasvatuksen. Rotu ei sovellu yksinäiseksi ulkokoiraksi, vaan vaatii päivittäistä yhdessä oloa ihmisen kanssa. Kaupungissa asuttaessa rodun haasteelliset luonteenpiirteet voivat aiheuttaa ongelmia, ellei omistaja ole täysin paneutunut rodun vaatimuksiin.
Historia
Lapinporokoiran kantamuotona voidaan pitää esihistorialliselta ajalta lähtien Skandinavian pohjoisosissa olleita koiria. Rodun alkuperästä on kuitenkin keskusteltu paljon, koska lapinporokoira poikkeaa selvästi perinteisistä pystykorvista. Ensimmäiset tiedot Lapissa harjoitetusta poronhoidosta ovat 1500-1600¬-luvuilta ja ensimmäiset merkinnät poroja paimentavista koirista ovat vuonna 1674 ilmestyneessä Lapponia-kirjassa.
Lapinporokoiran jalostusta yritettiin käynnistää jo 1930-luvun lopulla, mutta säännöllisen kenneltyön piiriin rotu tuli vasta 1950-luvulla. Rotumääritelmä vahvistettiin Kennelliitossa vuonna 1966. 1990-luvun puolivälistä lähtien lapinporokoira on vakiinnuttanut asemansa, sillä rekisteröinnit ovat tasaisesti lisääntyneet yli 200:n / vuosi. Lapinporokoiran rekisteri on avoin, joten pohjoisen rekisteröimätöntä työkoirakantaa voidaan ottaa edelleen rekisteriin. (www.lappalaiskoirat.fi)
Nykyinen käyttötarkoitus
Lapinporokoira toimii seura- ja harrastuskoirana sekä paimenkoirana poronhoitotyössä.
Ulkomuoto
Ulkomuodoltaan lapinporokoira on selkeästi ravaajatyyppinen koira. Sen tulee olla suorakaiteen muotoinen, selvästi korkeuttaan pidempi, keskivoimakas ja suhteellisen voimakkaasti kulmautunut koira. Karvapeite on karkeaa ja erityisesti tiheää, hyvin kylmältä ja sateelta suojaavaa. (www.lappalaiskoirat.fi)
Hoito ja terveys
Lapinporokoira vaatii päivittäin liikuntaa ja yhdessä oloa ihmisen kanssa. Rotu on jalostettu liikkumaan pitkiä matkoja, joten liikunnantarvekin on suuri. Myös koiran mielen aktivoiminen on lapinporokoiralle tärkeää ja etenkin nuorelle koiralle se on erittäin hyödyllistä.
Lapinporokoiran turkin hoito on helppoa. Karvanlähdön aikana lapinporokoira on hyvä harjata päivittäin, muutoin riittää harjaaminen muutaman kerran kuukaudessa. Koiran voi pestä, jos se on jostain syystä poikkeuksellisen likainen, mutta rutiininomaisia pesuja ei tarvita. Lapinporokoiran turkki on erittäin likaa hylkivä ja liiallinen peseminen heikentää sen luontaista rasvaisuutta. Kynnet tulee leikata, jos ne eivät kulu liikkuessa riittävästi. Talvella kynnet kuluvat usein hitaammin kuin kesällä ja leikkaaminen voi olla tarpeen useammin.
Pennun ja nuoren koiran ruokinnassa tulisi noudattaa kasvattajalta saatuja ohjeita. Aikuiselle koiralle riittää yleensä ruokinta kerran päivässä. Lapinporokoira usein lihoaa varsin helposti, joten aikuisen koiran tarvitsemat ruokamäärät ovat varsin pieniä. Ruokamäärään vaikuttavat koiran saaman liikunnan määrä, koiran aineenvaihdunta ja ruuan laatu.
Rodulle tyypillisiä sairauksia ovat perinnölliset silmäsairaudet, joista varsinkin erilaiset kataraktat ovat varsin yleisiä (yli 4 prosenttia tutkituista). Muita silmäsairauksia ovat mm. PRA, RD, PHTVL ja retinopatia. Lapinporokoirien lonkkanivelet ovat varsin hyvät verrattuna monien muiden rotujen lonkkatilanteeseen. Rodun lonkkavikaprosentti (asteet C-D) on n. 17 prosenttia. D-lonkat ovat rodussa erittäin harvinaisia. Kyynärniveliä on kuvattu melko vähän. Silmäsairauksien ja nivelongelmien lisäksi rodussa esiintyy mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa, epilepsiaa, allergioita ja autoimmuunisairauksia. Näiden lisäksi lapinporokoira voi sairastua mihin tahansa koirilla tavattuun sairauteen. Lapinporokoiraa pidetään kuitenkin yleisesti terveenä ja pitkäikäisenä rotuna, joka on säilyttänyt elinvoimaisuutensa erinomaisesti.
FCI -ryhmä
Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 5 eli Pystykorvat ja alkukantaiset koirat.
Tämän esittelyn laatija:
Rotuesittelyn on laatinut Lappalaiskoirat ry.
Lapinporokoiran, suomenlapinkoiran ja ruotsinlapinkoiran rotujärjestö on Lappalaiskoirat ry, joka on perustettu vuonna 1970. Yhdistyksessä on yli 4000 jäsentä. Puheenjohtaja on Marja Talvitie. Yhdistyksen kotisivut löytyvät osoitteesta: www.lappalaiskoirat.fi
